mä vaan halusin sanoa

että mä oon ehkä tajunnu jotain mikä on muuttanu mua ehkä vähän ihmisenä, mut ei silleen että mä oisin jotenkin eri ihminen. ehei, mulla on yhä samat paskat läpät! ei huolta!

no ensinnäkin, tämän vuoden kesä on muuttanut mun mielestä mun koko elämäni suuntaa. tosi dramaattista sanoa niin, harva varmaan pääseekään koskaan käyttämään tommosta lausetta. joo mutta siis, mä oon löytänyt uusia ihmisiä, uusia ulottuvuuksia itestäni, uusia asenteita asioihin, vois sanoa että "valon tunnelin päästä", jos haluaisin olla mielikuvitukseton ja kliseinen kusipää. mä oon alkanut ottamaan esimerkiksi uusia sosiaalisia tilanteita vähän rennommin, enää ei pelota käydä pankissa asioimassa tai varata aika lääkäriin. mun on helpompi myös tutustua uusiin ihmisiin omana itsenäni, mä en yritä olla mitenkään kiinnostava. mä oon mä, ja jos uutta ihmistä ei kiinnosta niin sitten it's not me(a?)nt to be. tai ainakin mä oon hyvin vahvasti menossa tähän suuntaan, ja oon iloinen!

lisäksi oon tajunnut ajan rajallisuuden sekä rajattomuuden samaan aikaan. tarkotan tällä nyt sitä, että vuorokaudessa on 24 tuntia, ja mä voin aina itse vaikuttaa siihen, mitä niillä tunneilla teen. joskus mua on ahdistanut aika, sen kuluminen ja kulumattomuus samalla hetkellä niin paljon, etten oo jaksanut tehdä mitään tai nähdä ketään. mutta mä en jaksa enää löllyä! mä oon tuhlannut liian paljon aikaa elämässäni siihen, että feidaan ihmiset niin usein, ettei niitä enää ole mun ympärillä juuri yhtään, tai teen jotain muuta paskaa joka tuottaa saman tuloksen. mä oon liian usein istunut tietokoneella koko päivän tekemättä mitään fiksua ja ahdistunut vaan entisestään. oon kanssa miettiny että ehkä ne ihmiset ketä oon feidaillu, ei vaan oo sitten ollut mulle oikeenlaisia tyyppejä? tai että mä olen itte esiintynyt niille jonakin muuna kun mitä mä oikeasti olen, enkä siksi ole jaksanu nähdä niitä aina kun olis pitänyt. ajan rajattomuudesta oon ymmärtänyt sen, että vaikka mä en tänään näkisi jotain ihmistä tai pesis pyykkiä - mitä vaan - niin aina tulee lisää päiviä, viikkoja, joiden aikana mä voin tehdä asioita. ei pidä ahdistua siitä, että just sinä päivänä ei ole suoriutunut täydellisesti! ja kun joku tehtävä asia seuraavassa päivässä ahdistaa, keskityn siihen tuntiin, jossa elän. että nyt mä olen tässä, nyt mä otan rennosti, ja myöhemmin luen vaikka läksyt.

lol kamala pätemisavautuminen?!?!?!
mun vaan piti jakaa jonku kanssa tää, purkaa, mitä oon pohtinu ja että mikä on myös vaikuttanu aika paljon mun yleiseen mielialaan ja jaksamiseen ja tsilleeh. oon muuten rakastunut Hurtsiin ja OK Go'hon!